Håret...

Jaha. Hade en semesterdag igår för diverse besök på sjukhus (Malin och senare svärfar), läkare (rutinkoll, jag), apotekshandel, läkarsamtal (acnemedicinen, nytt recept, jag) och annat mindre kul. Så jag tänkte att jag då färgar håret rött när jag "har tid" på dagen. För det var ju en bra idé sa både min Frisörska och svärmor så Why Not?

Gårdagen var kanske inte av den bästa sorten. Allt gick liksom åt helvete rent ut sagt. Men nåja. Det var ju "semester"...

Håret då. Startade med mitt svarta. I med färgborttagningen. Det blev okej, tyckte jag... Inte svart mera. Och så i med den röda färgen. Såg lovande ut tyckte jag. Och så tvättade jag ur. Fan, fan, fan. Det var igen jätte mörkt. Så lovades det inte alls på paketet. Sjutton också. Topparna var igen nästan svarta. Jepp, så går det när man ska leka med färg hemma. Som på Strömsö igen. Nästan tillbaka i ruta ett då.

 

Ni ser ju själva. Okej, värre skulle det ha kunnat bli, men grejen var ju ljusare och rött. Inte lika mörkt och lite rött...

Annat som gick snett då?

Lackade om naglarna. Det fick jag göra i TRE omgångar eftersom jag kladdade dem hela tiden. Proffsigt.

Malins sjukusbesök. Hon kanske måste få rör i öronen. Hon har haft EN öroninflammation på tio år. Och har nu vätska i öronen, kommer den inte bort med medicin så blir det operation. Vadå onödigt tycker jag?

Svärfar. Inte bra. Inte bra alls. Det var inte ett roligt besök, men skönt ändå att vara och hälsa på. Även om han kanske inte vet så mycket om omvärlden tror jag nog att han känner att han inte är ensam. Och det är viktigt. Man skall inte vara ensam när livet är tungt.

Apoteket. Sjutton vad det blev DYRT. Vi får väl leva på Malins mediciner tills lönen kommer. Huuu. Inge vidare det heller.

Så summa summarum. Gårdagen kan vi dra hängslar över i kalendern. Dålig dag. Tröståt äppelpaj med vaniljsås framför teven, då kanske det lättade lite... ;o)

Idag skall vara en bättre dag. UGH.

***

Minulla oli eilen lomapäivä. Syystä että Malinilla oli lääkärinkäynti (korvat) sairaalassa aamulla. Iltapäivällä käytiin anopin kanssa moikkaamassa appiukkoa sairaalassa ja minulla oli myöhemmin vielä rutiini käynti lekurilla. Siihen kun lisää apteekkiostokset ja vielä puhelu iholääkäriltä (minun aknelääkkeen reseptin uusiminen) niin johan oli ohjelmaa. Ajattelin piristää päivää värjäämällä hiukset. Kun kerran "oli aikaa"...

Kaikki meni päin honkia. Huhhuh. Mutta oli sentään "loma".

Hiukset siis. Aloitin värinpoistoaineella. Lopputulos oli mielestäni ihan hyvä. Ei mustaa enää. Sitten punainen väri. Värjäyksen aikana näytti lupaavalta. Ihan kivan näköinen sävy. Ja sitten pesu. Voihan vitalis. TAAS ihan tumma. Melkein sama kun ennen värinpoistoa mutta punertavalla sävyllä. Kökkö. Näin siinä käy kun leikkii väreillä kotona. Ihan kun Strömsössä taas...

No, lopputulos olisi voinut olla paljon pahempi, mutta tavoite oli vaaleampi ja punainen. Ei yhtä tumma punaisella vivahteella...

Muita päin honkia menneitä juttuja?

Lakkasin kynnet. KOLMEEN otteeseen koska sotkin ne joka kerta. Siistii...

Malinin lekurikäynti. Hänellä on nestettä korvissa. Jos se ei poistu lääkkeillä niin neiti saa putkia korviin. Hänellä on kymmenen vuoden aikana ollut YKSI korvatulehdus joten putket tuntuu aika tylsiltä tässä vaiheessa, eikös vaan?

Appiukko. Ei hyvä. Ei todellakaan hyvä. Se ei ollut mukava käynti mutta silti tuntuu hyvältä että kävin anopin kanssa siellä. Minusta tuntuu että vaikka hän ei paljon muusta maailmasta nyt tajua/huomaa niin hän kyllä tietää ettei ole yksin. Ja minusta on tärkeää ettei ole yksin kun elämä on rankkaa.

Apteekki. Hui kun kalliit lääkkeet. Oikeesti. Saadaan elää sitten Malinin lääkkeillä siihen asti kun palkka tulee. Ei niin kivaa sekään...

Eli näin. Eilinen oli huono, pyyhin sen kalenteristani. Söin omenapiirakkaa vaniljakastikkeella telkkarin ääressä lohduksi illalla. Ja luulen että se jopa auttoi vähäsen. ;o)

Tänään on parempi päivä. UGH.